Ensimmäinen elämykseni Kreikan maaperällä oli ikimuistoinen.

Siitä on jo 33 vuotta, mutta hetki on yhä tuoreena mielessäni.

Olin noussut junaan yli tuhat kilometriä pohjoisempana Budapestissa. Matka oli ollut hikinen, ahdas ja huojahteleva. Ainoa hengähdystauko oli ollut pikainen pyrähdys postiin silloisen Jugoslavian, nykyisen Pohjois-Makedonian Skopjessa. Jossain vaiheessa eväät olivat loppuneet. Olin nukkunut istuallani pää nuokkuen.

Kun astuin rinkka selässä alas Ateenan asemalaiturin vilinään ja hälinään, olin näännyksissä, likainen ja päästäni pyörällä. "Aurinko raiskasi ja pöly paiskasi jauhot suuhun", kuten myöhemmin kirjoitin runossani.

Sitten näin sen: hehkuvan oranssin appelsiinin.

Se kutsui minua hedelmäkauppiaan tiskiltä. Minun oli saatava se.

Pyöreä sitrus putosi käteeni painavana, kiinteänä ja liukaspintaisena. Se ei tahrannut sormiani torjunta-aineiden tahmaan niin kuin kotona Suomessa. Hämmästelin, miten sopuisasti kuori irtosi. Sisältä paljastui huumaavasti tuoksuva, täydellisen kypsä hedelmä. Sylki herahti.

Irrotin ensimmäisen sileäkalvoisen lohkon vierustovereistaan ja puraisin. Uskomattoman makea ja raikas mehu turskahti suuhuni. Joka kerta kun pienet, kiiltävät nestepussit pirskahtelivat rikki kitalakeani vasten, voihkaisin onnesta. Täyteläisen aromikas nektari valui makunystyröitäni värisyttäen nieluuni ja alas kurkustani. Kuivunut elimistöni imi itseensä elämän eliksiiriä. Energia syöksyi soluihini, jotka alkoivat sykkiä ja säkenöidä valoa. Itkin ilosta.

"Tältäkö appelsiini oikeasti maistuu!"

Ehkä sinullakin on vastaavia kokemuksia?

Arjen keskellä aistimme turtuvat.

Teemme ja koemme samoja asioita kerta toisensa jälkeen, joten ohitamme suuren osan havainnoistamme itsestäänselvyyksinä. Se on väistämätöntä ja tarpeellistakin – muutenhan tuupertuisimme ärsykkeiden tulvaan emmekä osaisi erottaa olennaista epäolennaisesta.

Rutiininomaisesta toistosta seuraa kirjoittamisen kannalta helposti se, että mielemme urautuu ja kielemme köyhtyy. Emme enää löydä tuoreita näkökulmia ja ilmauksia. Hyvä jos keksimme uusia ideoitakaan.

Tästä syystä matkustaminen on tärkeää monelle kirjailijalle. Ympäristönvaihdos saa havahtumaan hereille ja havaitsemaan pienetkin yksityiskohdat tarkkoina ja terävinä. Kun aistit ovat auki, luovuus lähtee virtaamaan ja kuvailemansa ilmiöt pystyy välittämään lukijalle sävähdyttävästi.

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista matkustaa.

Turtumuksen ja tottumuksen kahleet on osattava ravistaa irti tässä ja nyt.

Miten tempun voisi tehdä ihan tavallisena päivänä tai iltana – omalla kotisohvalla, mökkilaiturilla tai työpöydän ääressä?

Yksi ratkaisu ovat Sanasukellus-harjoitukset: ne ovat kuin pieniä mielensisäisiä matkoja.

Jokaisen Sanasukellus-äänitteen alussa on rentoutusharjoitus, jonka aikana päästät irti painolasteista ja suljet ympäröivät ärsykkeet pois. Mielesi hiljenee, tyyntyy ja tyhjenee. Olet valmis avautumaan uusille ulottuvuuksille.

Sen jälkeen seuraa mielikuvamatka. Puheeni ripottelemat virikkeet herättävät sinussa tunteita, tuntemuksia ja visioita. Kuvittelet tilanteita, ympäristöjä, aistimuksia, henkilöitä, keskusteluja. Saat uusia oivalluksia ja ideoita.

Äänitteen päätyttyä voit kirjoittaa muistiin kaiken sen, mitä sukelluksissa koit ja näit. Voit käyttää ja jatkojalostaa löytämiäsi aarteita muissa teksteissäsi.

Haluatko kokeilla?

Voit tehdä neitsytsukelluksesi Uuden alussa- tai Hän-äänitteen avulla. Jos harjoitusmenetelmä on mielestäsi antoisa, hanki sen jälkeen Sanasukellus-paketti. Saat hyvityksen paketin hinnasta.

Jokainen Sanasukellus on matka, jonka voit tehdä useita kertoja. Sinä päätät, minne milloinkin suuntaat.

Klikkaa nauhoite käyntiin ja anna löytöjen yllättää!